#NUORI2017

Heippa!

Maaliskuun lopussa suuntasin harjoittelun merkeissä Tampereelle, kohti NUORI2017 -tapahtumaa. Lähdin reissuun iloisella ja avoimella mielellä, suunnitelmissa saada lisää tietoutta digitaalisesta nuorisotyöstä. Nuo kolme tapahtumapäivää koostuivat 90 messuosastosta ja näyttelypisteestä, 160 tunnista seminaariohjelmaa sekä lukemattomista kohtaamisista.

Koska tarjonta oli laajaa, oli valintojen teko myös haastavaa. Olisin halunnut kaikkiin ohjelmanumeroihin! Kaikki ohjelmat olisivat antaneet minulle jotakin. Mutta se, että minulla oli tietty teema, digitaalisuus nuorisotyössä, auttoi minua vähän. Toisaalta, valinnat olivat siitäkin huolimatta vaikeita, sillä digitaalisuus on vain niin suuri osa tämän päivän nuorisotyötä. Tämä näkyi vahvasti myös tapahtumassa.

      

Maanantain ohjelmaa;

Maanantai starttasi käyntiin Tampere-talolla, hienoilla avajaisilla, joista jäi mieleen muun muassa pormestarin puhe, jossa  hän toivotti kaikki tervetulleeksi Tampereelle, nuorten kaupunkiin! Hän puhui myös siitä, kuinka Tampereella ollaan siirtymässä nuorisotyössä yhä enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin ja eri toimintojen yhteensovittamiseen. Myös Planin lastenhallituksen Katariina Räikkösen upea juhlapuhe, jäi mieleeni. Tämä nuori, määrätietoinen tyttö meinaa ottaa ensi syksynä pääministeri Juha Sipilän paikan yhdeksi päiväksi, miten huippua!

Maanantai-iltapäivänä suuntasin Monitoimitaloon, jossa pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa virtuaalitodellisuuslaseja. Toiminallisessa ryhmätyöpajassa pääsin testaamaan uusia toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää lasten ja nuorten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisessä.

Ryhmätyöpajan jälkeen pääsin testaamaan miltä pulla maistuu pimeässä. Pime Cafe tarjosi pienen kokemuksen näkövammaisen elämästä. ”Pime Cafessa valta-asema keikahtaa ympäri ja näkövammainen onkin yhtäkkiä toimintakykyisempi kuin näkevä” toteaa Tampereen seudun Näkövammaiset ry:n toiminnanjohtaja Elise Kuismanen. Kokemus oli aivan huippu, oli mielenkiintoista jutella pimeässä kahvilassa ihmisten kanssa, ilman että heitä näki. Ihanat ”oppaat” tekivät kahvilakokemuksesta erityisen lämminhenkisen ja turvallisen, suosittelen kaikille! Kävin myös tsekkaamassa ”Minä Olen -Hyvinvoinnin Polun”, jossa pääsin tekemään matalan kynnyksen taidetta ja rauhoittumaan, sekä pohtimaan omaa hyvinvointiani. Taas yksi menetelmä työkalupakkiini, jes!

      

Tiistain ohjelmaa;

Tiistai-aamuni alkoi ”Kenelle vihapuhe kuuluu?” -paneelikeskustelulla. Keskustelun järjesti Opetushallitus ja siinä päästiin pohtimaan muun muassa uuden nuorisolain tuomia mahdollisuuksia vihapuheeseen puuttumiseen.

Ennen lounasta osallistuin ”Päihteet puheeksi pelaamalla” -työpajaan, jossa pääsin ideoimaan kuinka pelejä voi hyödyntää kasvatustyössä. Työpajan järjestäjinä toimivat Ehyt Ry:n verkkopedagogit. Oli jännittävää päästä oikeasti testaamaan Ehyt Ry:n päihteitä ja rahapelejä käsittelevää Frankly-peliä, sillä pelaaminen on minulle vielä melko vieras alue.

Iltapäivä kuluikin pitkälti Humakin ständillä höpötellen ihmisten kanssa. Oli mukavaa päästä edustamaan myös omaa koulua tapahtuman aikana!

   

Keskiviikon ohjelmaa;

Keskiviikko-aamuna oli vihdoin Distanssi-hankkeen oman paneelikeskustelun vuoro, jossa pääsimme kuulemaan viittä asiantuntijaa digitaaliseen nuorisotyöhön liittyen. Panelistimme Juha Kinanen, Riikka Marttinen, Annika Sabell, Minna Koirikivi ja Mika Pietilä keskustelivat erilaisista teemoista, kuten esimerkiksi digitaalisen median tuomista haasteista; vihapuheesta, nettikiusaamisesta sekä myös digitaalisuuden mukanaan tuomista hyödyistä, kuten uusista toimintamenetelmistä ja malleista. Keskustelu on nauhoitettu ja se löytyy Distanssi-hankkeen Facebook-sivulta. Suosittelen! Keskustelun aikana esille tulleet monipuoliset näkemykset ja ajatukset tekivät keskustelusta todella antoisaa ja mielenkiintoista. Ammattilaisten omakohtaiset kokemukset toivat keskusteluun myös oman twistinsä. 

Olen todella iloinen tästä kokemuksesta! Erityisesti tapahtumasta jäi itselle mieleen tuo Distanssin osuus, jossa pääsin toimimaan juontajana, yhdessä lehtorini Tiina Valkendorffin kanssa. Superia! Tuo kolmen päivän tapahtuma antoi kokonaisuudessaan valtavasti uusia ideoita sekä motivaatiota. Päätöstilaisuudessa saimme kuulla neljää nuorta panelistia, jotka olivat aivan mahtavia tyyppejä, myös Sorin sirkuksen nuoret taiteilijat tekivät tilaisuudesta huikean.

Kiteytettynä; Aivan mahtava tapahtuma!

Terkuin, Julia Uusikari